Hiljaisuudessakypsyvät ajatukset,leviää lämpöhuoneisiin, joissa vuosiinei ole käynyt kukaan.~Anna-Mari Kaskinen
Päivisin on niin paljon tekemistä, että harvemmin kerkeää pysähtymään ja miettimään oikeasti kunnolla omaa elämäänsä. Olenko onnellinen, teenkö tämän siksi, että itse haluan vai siksi, että näin kaikki muutkin tekevät. Voisinko tänään tehdä asiat aivan täysin päinvastoin mitä olin suunnitellut. Kerronko läheisilleni tarpeeksi usein mitä ajattelen heistä ja kuinka tärkeitä he minulle ovat. Hymyilenkö kadulla tuntemattomillekin vai näytänkö nauttineeni sitruunamehua parikymmentä litraa. Muistinko kiittää kaupassa asioidessani kassalla ollutta työntekijää tai bussikuskia, jonka kyydissä pääsin turvallisesti perille. Mietinkö koskaan sitä mihin suuntaan olen menossa ja miksi juuri sinne. Iltaisin, kun istuu alas, ajatukset vaeltelee milloin missäkin. Kuinka usein käy niin, että löytää itsestään puolen jonka on unohtanut jo kauan sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti