Hei sä laitat hymyn vielä kiertoon!

Viivähdit vierelläni.

Sanasi herkät kuulin.

Hipaisit sisintäni.

Kuolleeksi sen jo luulin.

Näetkö ikävän takaa

sen mitä huomaa ei kukaan?

Tahdotko kipuani jakaa,

lähteä matkalle mukaan?

~Anna-Mari Kaskinen

Rakkaus, ihastuminen, tykästyminen, kiintyminen. Edellä mainittuja tunteita on todella vaikea salata muilta, mutta miksi niitä pitäisi yrittää edes salata? Useimmiten näitä tunteita kielletään itseltään jottei kukaan muukaan niitä huomaisi, itse ainakin syyllistyn tähän. Ajattelen, että eihän minulle näin voi käydä. En halua tuntea näin hyvää tunnetta, koska entä sitten kun se viedään pois, kaikki on pilalla.

Rakastuessaan ihminen leijailee, positiiviset ajatukset valtaa koko kehon. Mieli tekisi jakaa sitä ihanaa positiivistaoloa kaikille vastaantuleville. Koko keho voi hyvin ja niin pitääkin. Jokaisen tulisi kokea rakkaus elämänsä aikana ja oikeus rakkauteen tulisi olla jokaisella. Ihastuminen on sitä, että ei voi olla ajattelematta tätä tiettyä ihastumisen kohdetta. Päivät menee sumussa, koska ei voi olla ajattelematta mitään muuta. Haluaisi palavasti olla kosketuksissa koko ajan. Tykästyessään ajatellaan, että voiko näin käydä. Kokeillaan kepillä jäätä ja tunnustellaan mitä on sallittua tehdä ja mitä ei. Kiintyessään johonkin voi ajatella, että tämä on se oikea. Tämä on se mitä on odotettu, kaikkeni ja tästä ei helposti luovuta.

Tahdotko kipuani jakaa, lähteä matkalle mukaan? 

Harva ihminen uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa. Kaikki vastoinkäymiset on tervetulleita, jos vain uskaltaa heittäytyä hetkeen. Ei yritä järkeillä tilannetta liikaa, koska tunteet ja järki ei aina kulje käsikädessä. Vastoinkäymisten kautta kasvaa, näkee mikä toimii ja mikä ei. 

Uskalla rakastaa, se on ainutlaatuista ja hienoa!

Mä tajusin sen, että onni on se, että mun sydän pamppailee.

Ymmärsin vasta
kun vihdoin kohtasimme,
miten kauaksi
olin ehtinyt käydä
yksinäisyyden tietä.
~Anna-Mari Kaskinen

Joskus täytyy kadottaa itsensä, jotta voi löytää kaiken uudestaan. Asiat joita olet pitänyt selviöinä ja tehnyt ulkomuistista, eivät välttämättä olekaan niin yksi sivuisia asioita. Ajatusten ja tekemisten uudelleen löytäminen ja pohtiminen avaa silmiä. Saatat huomata, että oletkin aina mennyt sieltä mistä kaikki muutkin, vaikka sinulle mieluisampi tapa olikin toisessa rapussa. Välillä on hyvä tyhjentää kaikki ajatukset ja aloittaa alusta. Ei siksi, että unohtaisit kaiken tai välttäisit tekemästä samat virheet, vaan että oppisit niistä hetkistä enemmän ja huomaisit miksi aikaisemmalla kerralla ei onnistunut. Jos joku asia alkaa tylsistyttämään tai maistumaan puulta, kokeile jotain muuta. Unohdetun asian muistamisessa saattaa tulla mukana oivalluksia.

Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan.

Ystävyys on kuin lintu,

yllätys ihmeellinen.

Silloin kun et odottaisi,

kuulla voit laulun sen

Aamussa sarastavassa

siipi jo värähtää

kertoen: joku on tullut

keskelle ikävää.

Ystävyys on kuin lintu,

kahlita et sitä voi.

Kiittäen voit ottaa vastaan

sen mikä tuulessa soi.

~Anna-Mari Kaskinen

Tutustuessasi uuteen ihmiseen, koskaan ei voi tietää tuleeko hänestä se hyvän päivän tuttu, vai kenties läpi elämän vierellä kulkeva ystävä. Ystäviä ei koskaan mielestäni voi olla liikaa. Suhteet ihmisiin on niin erilaisia, että samanlaista ystävyyttä ei ole toista. Jokainen ystävyys on siis uniikki. 

Ystävät ovat niitä, joidenka avulla tästä elämästä tehdään elämisen arvoista. Ystäviin pitäisi voida luottaa ja jakaa heille ilot, sekä murheet. Jokaisella ihmisellä toivoisi olevan ainakin yksi ystävä, jonka kanssa pohtia elämää ja ratkoa mieltä askarruttavia asioita. Ystävyyteen kuuluu ylä- ja alamäkiä joidenka kautta opitaan toisista ihmisistä ja elämästä enemmän. Opitaan arvostamaan sitä tukiverkostoa mikä meidän ympärillä on. Olenko minä hyvä ystävä? Voisin kiittää ystäviäni useammin heidän avustaan ja myöskin siitä, että haluavat jakaa elämäänsä minun kanssa.

Jaan elämääni facebookissa 483 ihmiselle. Suurinosa heistä on sukulaisia, koulujen kautta tulleita kavereita ja tuttuja, sekä matkustellessa tavattuja ihmisiä ympäri maailmaa. Se pienempi osa sitten on niitä ystäviä ja läheisiä ihmisiä joille voi laittaa viestiä puoliltaöin, että lähetäänkö syömään! 

Mitä enemmän kavereita facebookissa, sitä enemmän tällä ihmisellä on ystäviä? Mitä enemmän seuraajia instagramissa, sitä suositumpi ystävä hän on? Määrä ei korvaa laatua.

Pelkään, että ihmiset on laitettu liikkumaan.

Hiljaisuudessa

kypsyvät ajatukset,

leviää lämpö

huoneisiin, joissa vuosiin

ei ole käynyt kukaan.

~Anna-Mari Kaskinen 

Päivisin on niin paljon tekemistä, että harvemmin kerkeää pysähtymään ja miettimään oikeasti kunnolla omaa elämäänsä. Olenko onnellinen, teenkö tämän siksi, että itse haluan vai siksi, että näin kaikki muutkin tekevät. Voisinko tänään tehdä asiat aivan täysin päinvastoin mitä olin suunnitellut. Kerronko läheisilleni tarpeeksi usein mitä ajattelen heistä ja kuinka tärkeitä he minulle ovat. Hymyilenkö kadulla tuntemattomillekin vai näytänkö nauttineeni sitruunamehua parikymmentä litraa. Muistinko kiittää kaupassa asioidessani kassalla ollutta työntekijää tai bussikuskia, jonka kyydissä pääsin turvallisesti perille. Mietinkö koskaan sitä mihin suuntaan olen menossa ja miksi juuri sinne. Iltaisin, kun istuu alas, ajatukset vaeltelee milloin missäkin. Kuinka usein käy niin, että löytää itsestään puolen jonka on unohtanut jo kauan sitten?