tiistai 6. tammikuuta 2015

Hei sä laitat hymyn vielä kiertoon!

Viivähdit vierelläni.
Sanasi herkät kuulin.
Hipaisit sisintäni.
Kuolleeksi sen jo luulin.

Näetkö ikävän takaa
sen mitä huomaa ei kukaan?
Tahdotko kipuani jakaa,
lähteä matkalle mukaan?
~Anna-Mari Kaskinen


Rakkaus, ihastuminen, tykästyminen, kiintyminen. Edellä mainittuja tunteita on todella vaikea salata muilta, mutta miksi niitä pitäisi yrittää edes salata? Useimmiten näitä tunteita kielletään itseltään jottei kukaan muukaan niitä huomaisi, itse ainakin syyllistyn tähän. Ajattelen, että eihän minulle näin voi käydä. En halua tuntea näin hyvää tunnetta, koska entä sitten kun se viedään pois, kaikki on pilalla.

Rakastuessaan ihminen leijailee, positiiviset ajatukset valtaa koko kehon. Mieli tekisi jakaa sitä ihanaa positiivistaoloa kaikille vastaantuleville. Koko keho voi hyvin ja niin pitääkin. Jokaisen tulisi kokea rakkaus elämänsä aikana ja oikeus rakkauteen tulisi olla jokaisella. Ihastuminen on sitä, että ei voi olla ajattelematta tätä tiettyä ihastumisen kohdetta. Päivät menee sumussa, koska ei voi olla ajattelematta mitään muuta. Haluaisi palavasti olla kosketuksissa koko ajan. Tykästyessään ajatellaan, että voiko näin käydä. Kokeillaan kepillä jäätä ja tunnustellaan mitä on sallittua tehdä ja mitä ei. Kiintyessään johonkin voi ajatella, että tämä on se oikea. Tämä on se mitä on odotettu, kaikkeni ja tästä ei helposti luovuta.

Tahdotko kipuani jakaa, lähteä matkalle mukaan? 
Harva ihminen uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa. Kaikki vastoinkäymiset on tervetulleita, jos vain uskaltaa heittäytyä hetkeen. Ei yritä järkeillä tilannetta liikaa, koska tunteet ja järki ei aina kulje käsikädessä. Vastoinkäymisten kautta kasvaa, näkee mikä toimii ja mikä ei. 
Uskalla rakastaa, se on ainutlaatuista ja hienoa!