Mä tajusin sen, että onni on se, että mun sydän pamppailee.

Ymmärsin vasta
kun vihdoin kohtasimme,
miten kauaksi
olin ehtinyt käydä
yksinäisyyden tietä.
~Anna-Mari Kaskinen

Joskus täytyy kadottaa itsensä, jotta voi löytää kaiken uudestaan. Asiat joita olet pitänyt selviöinä ja tehnyt ulkomuistista, eivät välttämättä olekaan niin yksi sivuisia asioita. Ajatusten ja tekemisten uudelleen löytäminen ja pohtiminen avaa silmiä. Saatat huomata, että oletkin aina mennyt sieltä mistä kaikki muutkin, vaikka sinulle mieluisampi tapa olikin toisessa rapussa. Välillä on hyvä tyhjentää kaikki ajatukset ja aloittaa alusta. Ei siksi, että unohtaisit kaiken tai välttäisit tekemästä samat virheet, vaan että oppisit niistä hetkistä enemmän ja huomaisit miksi aikaisemmalla kerralla ei onnistunut. Jos joku asia alkaa tylsistyttämään tai maistumaan puulta, kokeile jotain muuta. Unohdetun asian muistamisessa saattaa tulla mukana oivalluksia.

Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan.

Ystävyys on kuin lintu,

yllätys ihmeellinen.

Silloin kun et odottaisi,

kuulla voit laulun sen

Aamussa sarastavassa

siipi jo värähtää

kertoen: joku on tullut

keskelle ikävää.

Ystävyys on kuin lintu,

kahlita et sitä voi.

Kiittäen voit ottaa vastaan

sen mikä tuulessa soi.

~Anna-Mari Kaskinen

Tutustuessasi uuteen ihmiseen, koskaan ei voi tietää tuleeko hänestä se hyvän päivän tuttu, vai kenties läpi elämän vierellä kulkeva ystävä. Ystäviä ei koskaan mielestäni voi olla liikaa. Suhteet ihmisiin on niin erilaisia, että samanlaista ystävyyttä ei ole toista. Jokainen ystävyys on siis uniikki. 

Ystävät ovat niitä, joidenka avulla tästä elämästä tehdään elämisen arvoista. Ystäviin pitäisi voida luottaa ja jakaa heille ilot, sekä murheet. Jokaisella ihmisellä toivoisi olevan ainakin yksi ystävä, jonka kanssa pohtia elämää ja ratkoa mieltä askarruttavia asioita. Ystävyyteen kuuluu ylä- ja alamäkiä joidenka kautta opitaan toisista ihmisistä ja elämästä enemmän. Opitaan arvostamaan sitä tukiverkostoa mikä meidän ympärillä on. Olenko minä hyvä ystävä? Voisin kiittää ystäviäni useammin heidän avustaan ja myöskin siitä, että haluavat jakaa elämäänsä minun kanssa.

Jaan elämääni facebookissa 483 ihmiselle. Suurinosa heistä on sukulaisia, koulujen kautta tulleita kavereita ja tuttuja, sekä matkustellessa tavattuja ihmisiä ympäri maailmaa. Se pienempi osa sitten on niitä ystäviä ja läheisiä ihmisiä joille voi laittaa viestiä puoliltaöin, että lähetäänkö syömään! 

Mitä enemmän kavereita facebookissa, sitä enemmän tällä ihmisellä on ystäviä? Mitä enemmän seuraajia instagramissa, sitä suositumpi ystävä hän on? Määrä ei korvaa laatua.

Pelkään, että ihmiset on laitettu liikkumaan.

Hiljaisuudessa

kypsyvät ajatukset,

leviää lämpö

huoneisiin, joissa vuosiin

ei ole käynyt kukaan.

~Anna-Mari Kaskinen 

Päivisin on niin paljon tekemistä, että harvemmin kerkeää pysähtymään ja miettimään oikeasti kunnolla omaa elämäänsä. Olenko onnellinen, teenkö tämän siksi, että itse haluan vai siksi, että näin kaikki muutkin tekevät. Voisinko tänään tehdä asiat aivan täysin päinvastoin mitä olin suunnitellut. Kerronko läheisilleni tarpeeksi usein mitä ajattelen heistä ja kuinka tärkeitä he minulle ovat. Hymyilenkö kadulla tuntemattomillekin vai näytänkö nauttineeni sitruunamehua parikymmentä litraa. Muistinko kiittää kaupassa asioidessani kassalla ollutta työntekijää tai bussikuskia, jonka kyydissä pääsin turvallisesti perille. Mietinkö koskaan sitä mihin suuntaan olen menossa ja miksi juuri sinne. Iltaisin, kun istuu alas, ajatukset vaeltelee milloin missäkin. Kuinka usein käy niin, että löytää itsestään puolen jonka on unohtanut jo kauan sitten?